Kauvatsa

Itsenäisen Kauvatsan historia on varsin lyhyt; vuodesta 1918 vuodenvaihteeseen 1968 – 1969. Vuoteen 1918 asti Kauvatsa kuului Suur-Huittisten pitäjään. 1.1.1969 Kauvatsa liitettiin Kokemäen kuntaan.

Jatkosodan jälkeinen aika oli Kauvatsallakin vilkasta aikaa. Siirtolaiset rakensivat talojaan ja tilojaan, teollisuus, kuten saha ja tiilitahdas toimivat täydellä kapasiteetilla, yhdistystoiminta oli vireää. Kauvatsan väkiluku oli 1950 – luvun alussa n. 3000 henkeä, heistä n. 10 % oli karjalaisia ja heidän Kauvatsalla syntyneitä jälkeläisiään.

Nykyisin vanhan Kauvatsan alueella asuu n. 800 vakituista asukasta. Kesäasukkaitten myötä väkiluku tuplaantuu.

Mistäkö Kauvatsa nykyisin tunnetaan?

Luontopoluistaan, Puurijärvestä, joka on yksi Suomen parhaimmista lintujärvistä, Kauvatsanjokilaaksosta, viljavista pelloista, laajoista metsämaista, mansikoista ja Sääksjärvestä.

Vuotuisina tapahtumina ovat tuttuja yli sadan mopon mopokarnevaalit ja yli tuhannen kävijän Kauvatsapäivät.

Kauvatsalaiset ovat ylpeitä kauvatsalaisuudestaan.

Vuoden 2010 kauvatsalaisten eräs merkittävimmistä tapahtumista on 17. ja 18. heinäkuuta järjestettävät VPL Pyhäjärvijuhlat.

Näiltä sivuilta löydät lisää tietoa Kauvatsasta ja ensi kesän Pyhäjärvijuhlista.

Kauvatsan kirkon vaiheista

Kauvatsan alue kuului Suur-Huittisten pitäjään aina vuoteen 1918 asti ja oli Huittisten seurakunnan kappeli, joksi se oli hyväksytty varsinaisesti vuosina 1811-1812.

Kauvatsa on jo varhain ollut asuttua seutua. Vuonna 1639 mainitaan Kauvatsalla olleen kyliä ja niissä taloja seuraavasti: Ahvenus 3, Jalonoja 6, Kauvatsa 9, Kotka 1, Kulkkila 2, Kuoppakoski 1, Lievikoski 6, Piitanoja 1, Puurila 2, Rutuna 2, Työtilä 4, ja Yttilä 4.

Huittisten henkikirja v. 1635 ilmoittaa väkiluvun olleen Kauvatsalla: talollisia 118, palkollisia 14, itsellisiä 18, sotamiehiä 15 ja toisen elatuksen varassa 9. Yli 12 vuotiaita oli 174 ja koko väki 264 henkeä. Nykyisin Kauvatsalla asuu n. 800 henkeä.

Ensimmäinen kirkko Rutunaan

Kauvatsalaisten ensimmäinen oma kirkko rakennettiin v. 1646 Rutunan kylään samannimisen talon maille Kauvatsanjoen rantaan. Hakuteoksissa on poikkeuksetta maininta, että Kauvatsan ensimmäinen kirkko rakennettiin v. 1646 ja vihittiin toisena adventtisunnuntaina 1696.Vuosiluvut kyllä pitävät paikkansa, mutta vihitty pyhättö lienee ollut toinen, Merkintöjen mukaan v. 1646 tehty rakennus oli vain epäkäytännöllinen ”julkinen tupa”, joka purettiin v. 1689 ja tilalle rakennettiin kaunis kirkko joka sitten vihittiin v. 1696.

Kirkon ympärille perustettiin hautausmaa, johon ehdittiin haudata yli 700 vainajaa.

Kirkon paikalle on pystytetty kivinen muistomerkki, jossa teksti: Kauvatsan kirkko 1646-1800.

Toinen kirkko Yttilään

Keskustelua uuden kirkon rakentamiseksi käytiin jo vuonna 1781 pidetyssä piispantarkastuksessa. Osa kappelin asukkaista jätti piispalle kirjeen, missä he pyysivät kirkon siirtämistä syrjäisestä Rutunasta Yttilään.

Kauvatsan pappi oli alun alkaen asunut Yttilässä. Pappila oli rakennettu sitä varten varatulle alueelle. Maaherran tekemällä päätöksellä oli v. 1785 ”Yttilän kylän liikamaista” erotettu n. 520 ha Ylhäisten tilaksi.

Uuden kirkon suunnitteli tukholmalainen P. W. Palmroth. Perustukset tehtiin syksyllä 1799. Kirkko oli ns. poikkipäinen kirkko, jossa alttari ja sen yläpuolella saarnatuoli olivat pitkällä sivulla. Myös kellotorni oli pitkällä sivulla.

Kirkon rakennusmestarina oli Heikki Antinpoika Lintula. Yleistöistä vastasivat kappelin asukkaat päivätöinä. Asiakirjojen mukaan innostus oli kiitettävää, sillä rakentamista ei keskeytetty edes kiireisimpänä elonkorjuuaikana.

Kirkon rakennusaineina käytettiin mm. puretun Rutunan kirkon kelvollinen materiaali. Kirkko oli valmis v.1800 ja vihittiin käyttöön v. 1802.

Kirkon ympärille sijoitettiin tavan mukaan myös hautausmaa. Rutunan kirkkomaahan ei enää haudattu. Yttilän kirkon ympärillä oleva hautausmaa varustettiin kiviaidalla. V. 1854 päätettiin istuttaa lehtipuita kirkkotarhan kaunistukseksi.

Koska ”kaikella on määräaikansa... joka asialla taivaan alla”, niin Yttilänkin kirkko vanheni ja rapistui pahasti, vaikka ikää oli vasta vajaa 80 vuotta. Kauvatsalaisten oli rakennettava uusi pyhättö. Vanhaa kirkkoa alettiin purkaa huhtikuun 22. päivänä 1879 uuden tieltä. Uusi haluttiin rakentaa samalle paikalle ja käyttää kaikki kelpaava materiaali vanhasta kirkkorakennuksesta. Purkuainesta ei tarvinnut kuljettaa kauas, mutta hankalaahan se oli, koska hautausmaa oli tiiviisti kirkon ympärillä.

Nykyinen kirkko

Nykyistä kirkkoa ruvettiin rakentamaan keväällä 1879. Uudessa kirkossa pidettiin jumalanpalvelus ensi kertaa Pyhäinmiestenpäivänä, marraskuun 2. pv. Kirkon rakentamisen ajan pidettiin jumalanpalvelusta pappilan pihalla eikä ainoanakaan sunnuntaina tai pyhäpäivänä sade jumalanpalvelusta häirinnyt. Pyhäinmiestenpäivänä satoi räntää.

Uuden kirkkovuoden alkaessa adventtina 1879, kauvatsalaiset kokoontuivat kuulemaan ja veisaamaan ”Hoosiannaa” uudessa kirkossaan.

Nykyisen kirkon suunnitteli lääninarkkitehti von Heideken noudattaen ns. uusgoottilaista puukirkkotyyliä. Tästä on osoituksena esim. ikkunat, pylväiden tuet niin seinissä kuin tornissakin.

Sisällä kirkkoa hallitsee hallitsee etuosassa alttari ja Grönfeltien seurakunnalle joululahjaksi antama Aleksandra Såltinin v. 1885 maalaama suurikokoinen alttaritaulu ”Jeesus kiusausten voittaja Matt. 4:11”. Taulua ja sen kehystä reunusti 1950- luvulle asti koristeellisempi ja leveämpi päätykoriste kuin nykyään. Alttarilla on tuntemattoman maasepän takoma yhdeksänhaarainen kynttilänjalka.

Vuosina 1960- 1961 kirkon alttariseinä peittyi kihlakunnantuomari Sipin lahjoituksen avulla Lauri Välkkeen maalauksiin. Välke oli jo aikaisemmin koristanut saarnatuolin ja rappukaiteen maalauksillaan, jotka esittivät Vapahtajaa ja evankelistoja symboleineen ja nimineen. Välke varusti myös lehterikaiteet eri evankeliumitekstejä kuvaavin maalauksin.

Kirkon takaosassa urkulehterillä soivat jo v. 1902 rakennetut Thulenin 17- äänikertaiset urut, joihin vain neljä äänikertaa on korjattu. Nämä täyspneumaattiset urut saivat käynti-ilman vuoteen 1947 asti urkujenpolkijan toimesta. Vuonna 1947 urut sähköistettiin. Saman remontin yhteydessä jo aikaisemmin öljylampuiksi. vaihtuneet kynttilät ja kruunut sähköistettiin. Yksi neljästä kattokruunusta poistettiin.

Urkujen sointiin ja kirkkoväen mukavuuteen vaikuttava lämmitys puuttui alkuaikoina. Nykyisin lämmityksestä huolehtii keskuslämmitys.

Kirkon kokoa kuvaa se, että penkkejä sanottiin aluksi olleen alhaalla 100 ja kummallakin sivulehterillä seitsemän Tarpeen mukaan penkkejä harvennettiin ja poistettiin ajan mittaan niin, että nykyään alhaalla on vain 58 miltei samanmittaista ja neljä lyhyttä penkkiä, sekä kummallakin sivulehterillä kuusi. Aikaisemman 1000 paikan tilalla kirkossa on nyt 522 istumapaikkaa.

Kellotornissa soi rinnakkain kaksi eri-ikäistä kelloa; toinen v. 1801 ostettu ja edellisestä kirkosta siirretty ja toinen v. 1982 Keski-Euroopasta hankittu nykyaikaisen valutaidon tuote. Jälkimmäisen paikalta poistettiin luultavasti vanhin, ehkä jo Rutunan kirkosta vuodelta 1838 peräisin oleva ja v. 1934 uudelleen valettu haljennut kello. Tämä käytöstä poistettu kello lepää nyt tornitasanteella.

Kirkkoa ympäröivän hautausmaan pohjoiskäytävän varrella ovat sankarihaudat ja Kauko Räikkeen v. 1955 veistämä pronssiin valettu rukoilevaa sotilasta esittävä sankarihautapatsas.

Saman käytävän varrella ovat myös vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistokivi ja Karjalaan jääneiden vainajien v. 1963 paljastettu muistomerkki. Seurakunta kunnostutti muistomerkin v. 2008. Käytävän varrella on myös seurakunnan entisten viranhaltijoiden hautoja.

Kirkon pohjoispuolella, aivan pohjoisportin välittömässä läheisyydessä oleva rakennus oli aiemmin kunnantalo. Kauvatsan kunnan lakattua v. 1969 ja tultua liitetyksi Kokemäkeen, siirtyi kunnantalo kaupan kautta seurakunnalle. Nykyään entinen kunnantalo palvelee seurakuntatalona.

Kauvatsa verkossa

kauvatsa.fi
Wikipedia.fi - Kauvatsa